Tarjoilijan opinnot

Opiskelen toista vuotta hyrialla tarjoilijan opintoja ja ajattelin avata ajatuksia mitä mieleeni on kuluneiden vuosien aikana noussut.

Itse opiskelujen lisäksi kuulun opiskelijakunnan hallitukseen ja siellä porukka on mahtavaa aivan niin kuin muutkin koulun ihmisistä.

Olen viihtynyt todella hyvin hyrialla ja tykännyt sieltä saadusta opetuksesta vaikka välttämättä koulunkäynti aina ei nappaa, mutta ihanat kaverit, opettajat sekä muu koulun henkilökunta tekee opiskelusta viihtyisää. 

Palataan ensinmäiseen vuoteen kun aloitin opiskelut hyrialla eli vuoteen 2017.

Aluksi ammattikouluun meno pelotti ja arvellutti paljon, silloin minulla ei ollut oikeastaan yhtäkään kaveria ryhmästä, jossa koulun käynnin aloitimme. Alkuun otimme todella rennosti teimme erinlaisia ryhmäytymis leikkejä, tutustuimme toisimme ja opettajiin.

Opinnot alottaessani ajattelin suuntautuvani kokiksi se oli ollut lapsuuteni haave, sillä rakastan ruuan laittoa sekä leipomista.

Kuitenkin kun alkoi ensinmäinen jakso ravintolan puolella tarjoillessa huomasin, että tarjoileminen ja asiakkaiden kanssa toimiminen oli enemmän minun mieli työtä, mutta valinta kuitenkaan ei ollut helppo. Molemmat olivat kiinnostavia ja tykkäsin kummastakin, tämä vaikeutti todella paljon valintaa.

Kun oli aika valita ensinmäisen vuoden loppumetreillä suuntautuuko kokille vai tarjoilijalle päädyin tarjoilijalle, sillä ensinmäisen top-jakson (työssäoppiminen) jälkeen todella tajusin kumpi on enemmän itselle miellyttävää.

Yto-aineet (yhteiset oppiaineet esim. Ruotsi, englanti jne.) ovat kaikkein raskainta aikaa koulussa. Silloin on paljon uutta opittavaa, kokeisiin pitää lukea todella paljon ja täysi panostus kouluun kannattaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että laiskottelu ei kannata.

Ytoi:ssa opiskelun päivät ovat pitkiä ja se on uuvuttavaa, mutta kun nappaa itseään niskasta kiinni ja jaksaa ajatella positiivisesti opiskelun hyviä puolia maittaa opiskelukin paremmin.
Ytoi:ssa oma tuttu "luokka" hajaantuu eri aineiden tunneille, jolloin tulee myös tutustuttua eri alojen ihmisiin sekä myöskin tavattua vanhoja ylä-aste aikaisia kavereita, jotka myöskin ovat päättäneet jatkaa amikseen.

Tarjoilijan opinnot eivät itsessään ole raskasta jos pitää itsestään hyvää huolta ja on hyvässä kunnossa, mutta tarjoilijan ammatissa toiminen työelämässä on raskasta jatkuvaa kävelyä, välillä haastavia asiakkaita, tilausten muistamista sekä haastavia työ tehtäviä on aina tärkeää pitää positiivisuutta yllä vaikka itsellä olisi kuinka huono päivä.
Positiivinen asenne ja iloisuus on todella suuri osa, jotta asiakkaat kokevat olonsa tervetulleeksi ja halutuksi ravintolaan.

Jos et ole kiinnostunut alasta, jolle olet suuntautunut ei alalla opiskelusta välttämättä tule mtn kun aihe ei ole kiinnostavaa ja sitä mitä oikeasti haluat joten valitse tarkkaan mitä oikeastia haluat.

En pelkästään valinnut tarjoilijan alaa sen takia, että tykkään haasteista ja teen mielelläni uusia asioita, alalle päädyin sillä nämä asiat oikeasti kiinnostavat ja tätä työtä haluan tehdä jatkossakin.
Tarjoilijaksi valmistuttua jatkan baarimikon koulutukseen jos se tuolloin yhä kiinnostaa.

YSTÄVÄT

Amiksen kuluneiden koulupäivien aikana on tullut koettua paljon draamaa, riitoja sekä tietysti myös hyviä hetkiä joita on enemmän kuin niitä huonoja.
On tullut aikuistuttua sekä tajuttua monia asioita uudelta kannalta ja itse olen tajunnut koulun merkityksen töiden saamisen kannalta.

Amiksessa on tullut saatua paljon uusia ystäviä sekä myöskin vanhat kaverit, jotka ovat jatkaneet amikseen ovat säilyneet ja stempanneet koulun käyntiin enemmän.

Kavereiden kanssa ei kuitenkaan loppujen lopuksi koulun aikana tule viettettyä niin paljon aikaa kuin ylä-asteella tullut vietettyä.

Mitä pidit postauksesta? Haluatko tämän kaltaisia postauksia lisää?

Instagram: sanisinikka

Seuranmestaruuskisat 2018

13.10 lauantaina kisattiin estemestaruus kisoissa juniori mestaruudesta.

Kilpailtiin 50-60cm luokassa tämä oli niin kutsuttu lämmittely luokka sitten hypättiin 70-80 cm luokassa.

Vuosi 2018 on itselläni viimeinen vuosi kun kilpailen juniori tasolla mestaruuksissa, ensi vuonna alan kilpailemaan seniorimestaruudesta.

50-60cm

Kuva: Satu Jaakonsaari

Rata oli todella hyvä vaikka verkassa Luminalla tuntui olevan hieman liikaa energiaa.

Sain ratsastettua hyvin Luminan esteiden yli ja hän osasi kuunnella sekä toteuttaa antamani ohjeet.

Kyseisessä luokassa en itse niinkään tavoitellut mitään, sillä otin luokan rennosti ja hyvällä mielellä.
Radalla eteneminen oli todella hyvää, laukka pyöri hyvin ja Lumina ei yrittänyt tehdä mitään jekkuja.

Hyvän mielen rata ennen isompaa luokkaa oli todella hyvä mulle ja Luminalle alle, Lumina sai käyttää "turhan" energian pienimmille esteille.

50-60cm luokassa aikamme oli 46,06 ja tällä tuloksella sijoituimme luokassa kolmanneksi.

70-80cm

Verkassa Lumina tuntui todella hyvältä ratsastaa verrattuna aiempaan rataan ja verkkaan sekä Lumina kuunteli todella paljon paremmin kuin pienemmässä luokassa.
Tässä suuremmassa luokassa huomasin, että Lumina kunnioitti esteitä paremmin ja tämän johdosta keskittyi enemmän eikä niinkään paljoa tuijotellut kaikkea ja vain chillaillut.

Alku rata viidennelle esteelle Luminan kanssa sujui todella hyvin, mutta itse nukahdin aiemmin kolmanneksi viimeistä estettä ja meidän rata päättyi hylkyyn.

Itseäni tämä jäi häiritsemään todella paljon, mutta itse mokasin niin itse myös kärsin, Lumina sen sijaan ansaitsi paljon haleja ja kehuja, sillä Lumina oli ihan super.

Tästä päivästä olen todella ylpeä ja onnellinen hevoseeni, että olen näinkin paljon edistynyt Luminan kanssa kuluneiden päivien aikana.

En itse välttämättä kuluneiden viikkojen perusteella olisi uskonut, että näinkin hyvin selviytyisimme, mutta teimme sen yhdessä hyvällä mielellä.

Ollaan koettu todella paljon vastoinkäymisiä ja myöskin hyviä hetkiä vaikka välillä on tehnyt mieli luovuttaa ollaan ahkerasti treenattu ja tässä tulos, johon olen todella tyytyväinen.

Näillä tuloksilla saatiin juniori este mestaruuden hopeeta.

Huomenna olisi sitten vuorossa koulumestaruus kisat, Luminan kanssa mennään aikuismerkinkouluohjelma.

14.10 koulumestaruus kisat Luminan kanssa meni myöskin erittäin hyvin. Luminaa kuntoon laittaessa oli hiukan jännittynyt tunnelma, sillä tallissa oli paljon jännittynyttä porukkaa ja Lumina oli hämillään, että mitä tapahtuu.

Letittäessä Lumina ei oikein malttanut olla paikoillaan ja sen johdosta Lumina vahingossa astui vasemman isovarpaani päälle, jossa on tikit viikon takaisen tunaroinnin johdosta, ne siinä hässäkässä sitten hiukan aukesi ja täytyi käydä ennen rataa puhdas "paketti" vaihtamassa, jotta tuntuisi edes vähän mielekkäämmältä.

Mutta ei siitä sen enempää.

Verkassa ja radalla tämä kipeä varvas hiukan häiritsi menoa, sillä koko radan ajan siihen jomotti ja oli todella kipeä.

Verkassa Lumina vaikutti hiukan laiskalta, mutta kuitenkin sain Luminan ratsastettua hyvin eteen, oli hyviä niinkuin myös huonoja pätkiä jolloin Lumina ei oikein kuunnellut apuja eikä pohjetta.

Odotellessa annoin Luminan vain chillailla, jotta verkassa saatu hyvä tuntuma ei hälvenisi.

Radalle mentäessä en alkuun meinannut saada Luminaa c:päätyyn, sillä siellä oli selkeästi hänen mielestä jonkinlainen mörkö, onneksi kuitenkin loppujen lopuksi sain Luminan ilman ongelmaa toiseen päähän.

Lumina oli todella hyvin kuulolla radan alottaessa, väistöt meni vähän miten meni, mutta nekin meni suhteellisen hyvin verrattuna treeneihin sekä siihen nähden, että Luminan kanssa harjoiteltiin kyseistä rataa vain kerran.

Ravi osuudet radasta oli parhaimpia hetkiä, vaikka en Luminaa jokaisella hetkellä saanut eteen alas ratsastettua kun välillä radalla nukahdin.

Laukka osuudet radasta oli todella hyvät ja rennot vaikkakin Luminaa sai ajoittain ratsastaa todella paljon eteenpäin, jotta se ei pysähtyisi tuijottamaan.

Radasta saatiin tasan 62% ja tällä tuloksella sijoituttiin 3.sijalle.

Junnumestaruudessa Luminan kanssa sijoituimme toiselle sijalle, jälleen saan olla hevosestani todella ylpeä.

Itse tiedän, että itselläni on vielä paljon korjattavaa ja parannettavaa, jotta prosentit paranesi huomattavasti.

Mitä tykkäsit postauksesta? Oliko tämä sellainen jota haluaisit lukea jatkossakin?

Kuvat: Satu Jaakonsaari

Sosiaaliset mediat:

Instagram:

@sanisinikka

@flamingsnowwhite

Snapchat:

@gingerinisti

Pohdintaa ja blogin aloitus

Hei! Tarkoitus olisi aloittaa blogin kirjoittaminen puhtaalta pöydältä uudestaan. Olen kerran aikaisemmin kirjoittanut blogia hevosharrastuksestani sekä tässä ihanassa lajissa kilpailemisesta, mutta tässä blogissa hevosten lisäksi olisi idea avata myös omaa elämää.

Toki tässä lajissa on omat haasteensa niin kuin kaikissa muissakin urheilulajeissa, mutta itse erityisesti tykkään ratsastuksesta, sillä joka päivä oppii jotakin uutta ja jokainen päivä on erinlainen.

Erityisesti ratsastuksessa itseäni kiehtoo sen monipuolisuus, ratsastaa voi toki monella tavalla ja jokainen voi olla erimieltä ratsastajan tyylistä ratsastaa, mutta itse arvostan pehmeyttä se tekee ratsastuksesta kaunista katsottaa kun hevonen näyttää onnelliselta ja tyytyväiseltä itseensä ja omistajaan.

Mitä juuri sinä ajattelet? Mikä on sinulle se tärkein asia ratsastuksessa? Monelle on varmasti myös oleellista se miltä hevosen varusteet näyttävät, näytätkö rikkaalta vai hiukan ei niin varakkaalta henkilöltä ei niin hienoisssa varusteissa. No, onko sillä loppujen lopuksi väliä?

Itselleni on tärkein hevosen turvallisuus ja hyvinvointi, sen jälkeen vasta mietin varusteiden merkkiä eli en itse niinkään ole "merkkiratsastaja".

Kisoissa tärkeintä on menestyminen ja kokomuksen hakeminen, muulla ei niinkään ole väliä. Myöskin hyvä kisaporukka on ratkaiseva tekijä hyvän kisatunnelman ohella. 

Onko itselläsi minkälaisia kokemuksia kisoista? 

Itse olen kisoissa useasti kokenut monia vastoinkäymisiä mm. tippumisia, useita kieltoja ja onhan myöskin niitä isompiakin mokia tullut tehtyä. Virheistä oppii ja sen mukaan niitä voidaan myöskin korjata, jos itse on kisoissa ensimmäistä kertaa ja luokassa monia, jotka ovat kilpailleet useamman vuoden toki se voi lannistaa, itse niissä tilanteissa olen yrittänyt ajatella positiivisesti sekä sen että voitto ei ole tärkeintä vaan kokemus.

Itselläni tuli ensimmäisinä hevosvuosina kisoissa ongelmaksi se, että tuntui todella pieneltä isompien hevosten joukossa ja pieni moka tuntui todella isolta, sen seurauksena joutui peruumaan monia startteja, sillä jännitys ei vain helpottanut. 

Ensimmäisten vuosien jälkeen aloin ajattelemaan, että myös minulla voi olla mahdollisuus ja voittaminen ei ole se tärkein asia vaan hyvämieli ja kisakokemuksen hakeminen.

Luminan saatuani tuntui kuin olisin palannut takaisin lähtöpisteeseen, sillä Lumina oli vauhdikkaan ja omalla moottorilla toimivan hevosen jälkeen todella kummallinen ratsastaa, sillä Luminaa  saa ja pitää osata ratsastaa eteenpäin puristamatta ja estämättä liikkumista.

Kuitenkin vaikka alkuun Luminalla meneminen tuntui oudolta niin nyt on oikeasti oppinut ymmärtämään minkälainen hevonen on itselleen se paras.

Ennen vihasin kouluratsastusta, mutta nyt olen oppinut tykkäämään myös koulu-' niin kuin esteratsastuksesta.

Luminalla kuitenkin enimmäkseen tykkään mennä koulua sekä maastoilla.

Maastoillessa pääsee vapauttamaan mielen ja nollaamaan päässä pyörivät asiat. Se tuntuu vapauttavalta ja rentouttaa.

Toki, myöskin hevosten kanssa touhuaminen on rentouttavaa.

Mikä juuri sinua kiehtoo hevosissa? Mikä on saanut sinut valitsemaan juuri tämän alan?

Pienestä pitäen hevostilalla asuminen on saanut minut ihastumaan ratsastukseen ja ylipäätänsä hevosiin, olen ratsastajana kehittynyt mahtavassa äitini opetuksessa omassa rauhassa tallillamme punkalla.

On ihanaa huomata, kuinka vuosien varrella tapahtuu kehitystä päivä päivältä. 

Mitä mieltä olit tästä blogi tekstistä, jossa avasin omaa ajatusmaailmaa? Minkälaiset postaukset ovat sinun mieleesi?

(Käykää toki vielä katsomassa mun ja Luminan omat sivut tästä blogista, niin saatte enemmän tietoa meistä)