Hei! Tarkoitus olisi aloittaa blogin kirjoittaminen puhtaalta pöydältä uudestaan. Olen kerran aikaisemmin kirjoittanut blogia hevosharrastuksestani sekä tässä ihanassa lajissa kilpailemisesta, mutta tässä blogissa hevosten lisäksi olisi idea avata myös omaa elämää.
Toki tässä lajissa on omat haasteensa niin kuin kaikissa muissakin urheilulajeissa, mutta itse erityisesti tykkään ratsastuksesta, sillä joka päivä oppii jotakin uutta ja jokainen päivä on erinlainen.
Erityisesti ratsastuksessa itseäni kiehtoo sen monipuolisuus, ratsastaa voi toki monella tavalla ja jokainen voi olla erimieltä ratsastajan tyylistä ratsastaa, mutta itse arvostan pehmeyttä se tekee ratsastuksesta kaunista katsottaa kun hevonen näyttää onnelliselta ja tyytyväiseltä itseensä ja omistajaan.
Mitä juuri sinä ajattelet? Mikä on sinulle se tärkein asia ratsastuksessa? Monelle on varmasti myös oleellista se miltä hevosen varusteet näyttävät, näytätkö rikkaalta vai hiukan ei niin varakkaalta henkilöltä ei niin hienoisssa varusteissa. No, onko sillä loppujen lopuksi väliä?
Itselleni on tärkein hevosen turvallisuus ja hyvinvointi, sen jälkeen vasta mietin varusteiden merkkiä eli en itse niinkään ole "merkkiratsastaja".
Kisoissa tärkeintä on menestyminen ja kokomuksen hakeminen, muulla ei niinkään ole väliä. Myöskin hyvä kisaporukka on ratkaiseva tekijä hyvän kisatunnelman ohella.
Onko itselläsi minkälaisia kokemuksia kisoista?
Itse olen kisoissa useasti kokenut monia vastoinkäymisiä mm. tippumisia, useita kieltoja ja onhan myöskin niitä isompiakin mokia tullut tehtyä. Virheistä oppii ja sen mukaan niitä voidaan myöskin korjata, jos itse on kisoissa ensimmäistä kertaa ja luokassa monia, jotka ovat kilpailleet useamman vuoden toki se voi lannistaa, itse niissä tilanteissa olen yrittänyt ajatella positiivisesti sekä sen että voitto ei ole tärkeintä vaan kokemus.
Itselläni tuli ensimmäisinä hevosvuosina kisoissa ongelmaksi se, että tuntui todella pieneltä isompien hevosten joukossa ja pieni moka tuntui todella isolta, sen seurauksena joutui peruumaan monia startteja, sillä jännitys ei vain helpottanut.
Ensimmäisten vuosien jälkeen aloin ajattelemaan, että myös minulla voi olla mahdollisuus ja voittaminen ei ole se tärkein asia vaan hyvämieli ja kisakokemuksen hakeminen.
Luminan saatuani tuntui kuin olisin palannut takaisin lähtöpisteeseen, sillä Lumina oli vauhdikkaan ja omalla moottorilla toimivan hevosen jälkeen todella kummallinen ratsastaa, sillä Luminaa saa ja pitää osata ratsastaa eteenpäin puristamatta ja estämättä liikkumista.
Kuitenkin vaikka alkuun Luminalla meneminen tuntui oudolta niin nyt on oikeasti oppinut ymmärtämään minkälainen hevonen on itselleen se paras.
Ennen vihasin kouluratsastusta, mutta nyt olen oppinut tykkäämään myös koulu-' niin kuin esteratsastuksesta.
Luminalla kuitenkin enimmäkseen tykkään mennä koulua sekä maastoilla.
Maastoillessa pääsee vapauttamaan mielen ja nollaamaan päässä pyörivät asiat. Se tuntuu vapauttavalta ja rentouttaa.
Toki, myöskin hevosten kanssa touhuaminen on rentouttavaa.
Mikä juuri sinua kiehtoo hevosissa? Mikä on saanut sinut valitsemaan juuri tämän alan?
Pienestä pitäen hevostilalla asuminen on saanut minut ihastumaan ratsastukseen ja ylipäätänsä hevosiin, olen ratsastajana kehittynyt mahtavassa äitini opetuksessa omassa rauhassa tallillamme punkalla.
On ihanaa huomata, kuinka vuosien varrella tapahtuu kehitystä päivä päivältä.
Mitä mieltä olit tästä blogi tekstistä, jossa avasin omaa ajatusmaailmaa? Minkälaiset postaukset ovat sinun mieleesi?
(Käykää toki vielä katsomassa mun ja Luminan omat sivut tästä blogista, niin saatte enemmän tietoa meistä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti